perjantai 16. toukokuuta 2014

Matonkuteita ja maton kutomista

Yksi onnellisimpia lapsuusmuistojani on se, kun kesän alun lämpiminä päivinä mummu, äiti, sisareni ja minä istuimme ulkoportailla leikkaamassa talven aikana risaksi menneistä vaatteista matonkuteita. Napit, nepit, hakaset ja vetoketjut irrotettiin huolellisesti uusiokäyttöä varten. Ajatella, että me lapsetkin saimme leikata. Huolellinen piti olla, että syntyvä kude oli tasalevyistä, ja käännöskohdat tuli huolitella erikseen. Sisällä Raila-täti yhdisti lyhyitä kuteenpätkiä toisiinsa ompelukoneella. En muista, mitä siinä puheltiin, mutta tunnelma oli rauhallisen harras.

Äiti ja mummu kutoivat matot vuoronperään. Loimet luotiin navetoneteisessä, missä oli paikka pappan tekemille luomapuille. Se oli aina pitkällinen homma, ja lasten oli määrä pysyä kauempana. Siniseksi maalatut kangaspuut olivat verstaanvintillä. Kangaspuiden lisäksi siellä oli jotain varastotavaraa, pyykkinarut talvista pyykinkuivausta varten ja lämpöeristeenä sahanpurukasoja. Äidin kutoessa me sisaren kanssa leikimme siellä. Ikkunoissa pörräsi ampiaisia, ja välillä ne yrittivät rakentaa myös pesiä kattoparruihin. Perimmäisestä ikkunasta näkyi Eeliksen  pellot, Huhtasen sauna ja ulkohuussi ja toisesta päästä näki Jaakopinlähteelle eli rantakaupunkilaisten yhteiselle kaivolle. Välillä me lapset saimme täyttää syöstäviä. Jännimmät jutut olivat kangaspuiden polkimet ja pingotin, joka näytti kaksipäiseltä kammalta. Kun loimi oli loppusuoralla, ainakin minä isosiskona sain kutoa oman pikkumaton.

Jossakin vaiheessa mummu ja pappa hakivat Loulu-paatilla Kirrisannan kaatopaikalta jonkin tehtaan puhdasta muovijätettä ja nailonputkea. Putkesta leikattiin renkaita, jotka liitettiin toisiinsa pujottamalla ne ketjuksi. Edellä mainittuja yhdistämällä syntyi kesämattoja, joita oli kevyt pudistaa. Tosiaankin silloin vaihdettiin kesä- ja talvimatot, ja vaihtomattoja säilytettiin mattopuodissa. 


5 kommenttia:

  1. Ihania muistoja!! Minäkin olen leikannut joskus matonkuteita. Koskaan en saanut kutoa mattoa, eikä jalkani ulettuneetkaan polkimille. (vai mitkähän nimet niillä onaleilla oli). Kuulosti tosi mielenkiintoiselta tuo muovijuttumatto!!

    Mikä susta on nyt tullut!?

    VastaaPoista
  2. Ylempi ammattikorkea tuli lusittua loppuun. Terveyden edistäminen.

    VastaaPoista
  3. Hienoa! Erittäin hienoa! Hattua nostan ja kumarran. Syvään!

    VastaaPoista
  4. Moi!
    Ilahduin tosi paljon sun kommentista ja mun on sanottava, että säkin olet ollut mun ajatuksissa useasti! :)

    Ihanaa, kun kirjoitit mulle. Toki saat jäädä lukemaan mun blogia, se on hei ihan toivottava juttu. ;)
    Kaikkea hyvää sulle! Piristit kovasti kommentillasi!

    Tämä kirjoituksesi herkisti mut kauniilla tavalla. Kaunis ja ihana lapsuusmuisto.

    Ollaan yhteyksissä. :)

    VastaaPoista
  5. Niinpä...koskaan en ylettunyt polkimille ja nyt ei jaksaisikaan ylettyä tai jaksaisi kutoa mattoja...mutta en ole koskaan saanut kokeillakaan! Leikkasin matonkuteita kesällä, sormienväliin tuli rakkokin, siellä ne odottavat. Kuteet. (ei rakko). Odottavat jotain, mattopuita ei ole lähimaillakaan mutta sainpahan leikata ja kakoa pölyä rakkoineni. Lapsena karehdin niitä, jotka saivat ostaa maitonsa muovipusseissa, niistä kun moni virkkasi mattoa. Meillä se rumaasen maito tuli kannuun. Tapaisn kaupassa hiplata muovipusseja, tökkiä sormella.

    VastaaPoista