Tänä keväänä on vasta kerran käyty Joutsijärven retkireitillä. Kävelimme Ellinkankaan poikki Kirkkosuntin rantaan. Venehissi oli nostettu rikkinäisenä laiturille, mutta nyt se on jo kuulemma kunnossa. Metsässä on aina yhtä ihanaa, mutta yksin sinne ei tee mieli. Muuten kyllä menisin ja viihtyisin, mutta jostakin kumman syystä jossakin kohtaa alkaa pelottaa, alan kuuntelemaan ja pälyilemään ympärilleni, ja sitten palaankin jo paniikissa juoksujalkaa takaisin kesken retken. Eniten pelkään karhuja, vaikka niiden kohtaaminen ei ilmeisesti ole mitenkään tavallista. Maa-ampiaispesään astuminenkin on todennäköisempi vaihtoehto.Toiseksi eniten pelkään hirviä ja auki juoksentelevia koiria. Käärmeet eivät juurikaan minua pelota. Mutta kaverin kanssa metsissä on upeaa vaeltaa.
Voi sinua, paranehan pian.
VastaaPoista