Voi hyvänen aika, että tämä on hankalaa! Olen tottunut kymmenen vuotta olemaan täystyöllistetty: elämäni on täyttänyt päivätyö ja opiskelu. Jos vapaa-aikana en ole konkreettisesti istunut tietokoneen ääressä, opiskeluasiat ovat kuitenkin täyttäneet ajatukseni. Ja nyt, yhtäkkiä, ei ole opiskeltavaa. Toisaalta olen ihan loputtoman huojentunut, ja olla möllötän vaan onnellisena. Nyt kun flunssan täyttämä pää alkaa (toivottavasti) seljetä, alkaa jossain takaraivon paikkeilla pikku hiljaa nakuttamaan, että jotain pitäs tehrä... Ajatukset, antakaa mun olla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti